Asuntoproomut Koitereen Helmi ja Möhkön Manta rakennettiin Koitereen rannalla Hiiskoskella Haapajoen Savilahdessa. Rakentaminen kesti keväästä 1955 vuoden 1956 kevääseen saakka.

Savilahdessa rakennetut täysikantoiset lotjat olivat tasasaumaisia puualuksia. Lotjien keulapuoli oli pystysuora ja peräpuoli terävä. Lotjien pituus oli n. 31 m ja leveys n 7 m. Kaulan syvyys oli 90 cm ja perän syvyys 120 cm.

MÖHKÖN MANTA SAVOTTALAISTEN MAJOITUSTILANA

Koitereen rannoilla aloitettiin 1950-luvulla suuret hakkuut. Enso-Gutzeit tarvitsi savottalaisille lisää majoitustiloja, ja tähän tarkoitukseen rakennettiin asuntoproomut Möhkön Manta ja Koitereen Helmi. Nykyinen Möhkön Manta oli alun alkaen nimeltään Koitereen Helmi. Proomu oli aluksi sijoitettuna Koitereella mm. Piilovaaran rannassa.

 Koitereen Helmi siirrettiin Koitereelta Nuorajärvelle 1950-luvun lopulla. Enso-Gutzeit pyysi Pohjois-Karjalan Uittoyhdistykseltä apua proomun kuljettamisessa. Eino Lyhykäinen oli tuohon aikaan Uittoyhdistyksen hinaajan Uitto 21:n kipparina. Hinaajan syväys oli vain 1,20 m, joten se soveltui mataliin ja kapeisiin vesiin. Koitereen Helmi tuotiin Koitereelta Hiiskoskelle tukkien niputuspaikalle, mistä Eino Lyhykäisen setä Eelis Lyhykäinen toi sen Koveronkoskelle hinaajalaivan perässä. Siitä eteenpäin ei laivalla päässyt, vaan hinausta jatkoi Uitto 21. Kuljetus tapahtui vähän veden aikaan. Koitereen Helmen syväys oli 1,30 m, joten pohjakosketuksia tuli. Koveronkosken ohitus sujui hyvin, mutta siitä muutaman kilometrin päässä oleva Saivarvirta on kapea ja virtava paikka. Proomu tarttui kiveen, hinausvaijeri katkesi ja virta painoi proomun poikittain jokeen. Alus tukkesi joen ja vesi nousi yläjuoksun puolella pari metriä. Eino Lyhykäinen kiinnitti proomun keulaan paksun sinkkivaijerin, jolla veti proomua hyvin hitaasti. Alus alkoi hiljalleen kääntyä, jolloin vesi pääsi virtaamaan ohi ja alus suoristui.

Matkalla oli mukana Enso-Gutzeitin palkkaamana luotsina Heikki Moilanen Ala-Koidalta. Moilanen oli vanha uittomies ja tunsi Koidan vedet niin hyvin, että muisti ulkoa veden syvyyden. Moilanen seisoi proomun keulassa, viittasi piipun varrella mihin suuntaan oli käännyttävä ja ilmoitti samalla veden syvyyden. Uittoyhdistyksen miehet mittasivat salaa, pitivätkö Moilasen ilmoituksen paikkansa, ja ne pitivät. Mukana oli myös kaksi Enso-Gutzeitin miestä, jotka käänsivät tarpeen mukaan hinattavan proomun peräsintä.

Proomu hinattiin Nuorajärvellä Mustanjoen suulle Viinivaaraan. Nuorajärvellä proomuun vaihdettiin nimikyltti Möhkön Manta. Nuorajärvellä Manta oli sijoitettuna myös Viinilahdella.

Möhkön Manta seisoi samassa paikassa talven tai kaksi. Pohjois-Karjalan Uittoyhdistyksen hinaajat siirsivät proomun paikasta toiseen. Uittoyhdistyksen laivamiehet tunsivat hyvin Koitereen ja Nuorajärven karikkoiset väylät.

Möhkön Manta siirrettiin takaisin Koitereelle ilmeisesti 1960-luvun alussa. Koitereella Manta majoitti savottalaisia mm. Hiienlahdessa, Lutissa, Nälmänjoen suulla, Haapajoen suulla ja Lammassaaressa.

Metsureiden työolot muuttuivat 1960-70-luvuilla. Autot ja tiet lisääntyivät, jolloin majoitustarve metsätyömailla vähentyi. Asuntoproomut ja metsäkämpät jäivät pois käytöstä 1970-luvulla.

ASUMISOLOT

Suurin osa proomun sisätiloista oli varattu savottamiesten majoitus- ja ruokailutilaksi. Keskellä alusta sijaitsi keittiö. Perässä oli työnjohtajien majoitushuone eli terävä pää. Proomun keulassa olivat keittäjien huone sekä kattila- ja kuivaushuoneet. Kannella peräpuolella sijaitsivat sauna ja varastohuone. Proomussa oli puukeskuslämmitys. Aluksessa oli hyvä ilmanvaihto ja tilat olivat lämpimät myös talvipakkasilla.

Miehet nukkuivat kerrossängyissä eli kaksikerrosrikseillä, joita oli rivissä kahta puolta käytävää. Erillisessä tilassa oli ruokailua varten pitkiä pöytiä ja penkkejä. Majoitustilaa oli 32 miehelle, mutta savotan koosta riippuen Mantaan majoittui 10-50 miestä. Suuremmilla savotoilla kaikki työmiehet eivät mahtuneet asuntoproomuun, vaan osa asui metsäkämpillä, ja osa kävi töissä kotoaan käsin. Mantassa saattoi yöpyä savottalaisten lisäksi myös ojitus- ym. porukkaa. Vapaa-aikanaan miehet pelasivat korttia iltamyöhään. Suosikkipeli oli nimeltään moska. Rahasta pelaaminen oli kielletty. Rajaseutupappi kävi pitämässä miehille iltatilaisuuksia.

Savotan koosta riippuen työnjohtajia oli yksi tai kaksi. Työnjohtajia varten oli oma huone proomussa, mutta esim. Oiva Alenius asui Lutin savotalla rannalla olleessa parakissa. Miesten palkat maksettiin työnjohtajan huoneessa.

Talonmiehen tehtäviä hoiti kämppäukko. Hän huolehti keskuslämmityksestä ja saunasta ja sahasi polttopuut. Sauna lämmitettiin kahdesti viikossa. Kämppäukko kantoi vedet keittiöön ja saunaan ja autteli emäntiä. Kämppäukon tehtäviin kuului myös hakata jää auki proomun vierestä, ettei jää rikkoisi alusta. Koitereen Lutissa kämppäukkona oli Antti Pennanen ja Lammassaaressa Heikki Turunen Kivilahden Ruotinniemestä. Nuorajärven Viinilahdella kämppäukon tehtäviä hoiteli Mooses Haaranen.

Ruoanlaitosta vastasivat emännät, joita oli ruokailijoiden määrästä riippuen yksi tai kaksi. Emännät asuivat keulassa olleessa pienessä huoneessa, johon mahtui kerrossänky ja pieni pöytä. Keittiössä oli tiskipöytä ja puuhella, jossa oli uuni.

1960-luvun puolivälissä Manta seisoi talvikauden Lutissa Koitereella. Tuolloin ruokakunnassa oli n. 60 miestä, joista n. 50 asui Mantassa. Emäntien työpäivä alkoi aamulla klo 5 ja päättyi illalla klo 22 jälkeen. Aamukahvilla klo 7 tarjottiin leipää, leikkeleitä ja puuroa. Päiväruoka oli klo 11, päiväkahvi klo 14, iltaruoka klo 16 ja iltapala klo 19. Yleisiä ruokalajeja olivat perunat ja läskisoosi, hernekeitto, lihakeitto, perunalaatikko ja karjalanpaisti. Iltapalaksi tarjottiin vaaleaa leipää ja teetä. Asuntoproomu sijaitsi niin lähellä savottaa, että osa miehistä pystyi käymään Mantassa syömässä myös päivällä. Astiat tiskattiin käsin. Työ oli raskasta ja päivät pitkiä. Emännät pääsivät käymään kotonaan vuoroviikonloppuina.

Hevosia varten oli parakkeja eli levytalleja, joita siirrettiin tarpeen mukaan paikasta toiseen. Asuntoproomun sijoituspaikan läheisyyteen rakennettiin halkovaja ja ulkokäymälä.

MÖHKÖN MANTAN VAIHEET SAVOTTA-AJAN JÄLKEEN

Enso-Gutzeitin omistama Möhkön Manta seisoi Enossa Pamilon voimalaitoksen kanavalla Palojärvellä. Proomu oli siellä upoksissa vuoden päivät, kunnes se huhtikuussa 1980 nostettiin pinnalle. Proomun pohjassa ollut reikä tukittiin aluksen alle uitetulla pressulla. Proomusta pumputtiin vettä, ja alus saatiin nostetuksi pinnalle. Proomua paikattiin ja se hinattiin Koitajokea ja Nuorajärveä pitkin Möhköön. Urho-laiva veti Mantan Koitajoen Saivarvirralle saakka, joka oli tälläkin kertaa liian ahdas Mantalle. Avuksi piti kutsua kaksi hinaajaa, jotka irroittivat Mantan pinteestä. Urho ja toinen hinaaja vetivät Mantan Möhköön saakka.

Enso-Gutzeit luovutti asuntoproomun Ilomantsi-Seura r.y.:lle, joka suunnitteli proomun kunnostamista kahvilakäyttöön. Möhkössä Mantan ensimmäinen sijoituspaikka oli Hiiluuninlahti, josta se keväällä 1981 hinattiin traktorilla sitä varten rantapenkereeseen kaivettuun uomaan kanavan suulle. (Pogostan Sanomat 30.4.1980, Pogostan Sanomat 12.6.1980)

Kunnostustöitä tehtiin usean vuoden ajan talkoilla ja työllisyysvaroin palkatuin miesten voimin. Sisätiloista purettiin lahonneet ja rikkonaiset kalusteet ja seinälevyt. Keskellä ollut keittiö purettiin ja uusi keittiö sijoitettiin entisiin kattila- ja kuivaushuoneisiin. Majoitus- ja ruokailutiloista tehtiin kahvilan asiakastilat. Ilomantsi-Seura avasi savottakahvilan keväällä 1984.

Möhkön Manta sijoituspaikassa oli ongelmana se, että korkean veden aikaan keväisin vesi saattoi nousta aluksen sisälle saakka. Proomu oli liian matalalla. Syksyllä 1998 Möhkön Manta nostettiin betonista valetuille perustuksille kuivalle maalle nykyiselle paikalleen. Noston jälkeen havaittiin, että proomun runko oli pahoin lahonnut. Korjaustarvetta oli myös muualla. Mantan kylkeen puhkaistiin uusi oviaukko, josta on suora pääsy kahvilatiloihin. Sisäänkäynnin yhteyteen rakennettiin luiska liikuntarajoitteisia varten.

Syksyllä 2001 korjattiin Mantan rungon huonokuntoisia lankkuja. Proomun ikkunat kunnostettiin. Keittiö remontoitiin siten, että lattiapinnat uusittiin ja tehtiin maalaustöitä. Keittiöön hankittiin tiskilinjasto, liesi, huuva ja kahvinkeitin. Proomussa ollut sauna kunnostettiin käyttökuntoon: korjattiin kiuas ja vesisäiliö, rakennettiin uudet lauteet, pinnoitettiin lattia ja vedettiin vesijohdot. Mantaan asennettiin vesirännit. Mantan vesikaivo paikattiin ja puhdistettiin.

Täältä pääset palaamaan takaisin edelliselle sivulle!